Osapuilleen vuosi sitten muutimme mieheni kanssa maaseutumaisesta ympäristöstä takaisin kaupunkiin ja kerrostaloon asumaan. Vaikka ratkaisu on ollut meistä kaikin puolin oikea ja erittäin onnistunut, yhdestä asiasta olin hiukan huolestunut: miten käy lintuharrastukseni. Luonnonläheisessä paritalomiljöössä linnut vierailivat ahkerasti pihapiirissä ympäri vuoden, ja totuin seuraamaan niiden elämää ja nauttimaan niiden tarkkailusta. Pelkäsin, että kerrostalossa tämä ilon aihe jäisi vähemmälle tai kenties kokonaan pois. Mutta onneksi olin väärässä!

Viidennen kerroksen ikkunoista ja parvekkeelta avautuu loistavat näkymät talon takana sijaitsevaan puistoon tai pikemminkin metsikköön, jossa kasvaa tiheässä vanhoja puita, etenkin koivuja, kuusia ja mäntyjä, sekä matalampaa pensasmaista puustoa. Linnut viihtyvät niissä kesät talvet ja lentelevät hyvinkin korkealla, meidän ikkunoiden edessä ja vielä paljon ylempänä. Kesällä puissa ja pensaikoissa on tietysti pesitty ja lehvästöstä on pyydystetty hyönteisiä poikasten ravinnoksi. Talvella koivun urvut näyttävät maistuvan niin talitiaisille, sinitiaisille kuin urpiaisillekin.

Kesällä oli mahtavaa kuunnella linnunlaulua heti aamuvarhain, kun kuumuuden takia tuli monena yönä nukuttua ikkunat auki. Rastaat olivat äänessä, niin kuin niillä on tapana, ja metsikössä pesi räkättien lisäksi mustarastas, punakylkirastas ja laulurastas. Muita vakiolaulajia olivat kirjosieppo, punarinta ja peippo, mutta kuulin myös pajulintua, tiltalttia, hernekerttua, leppälintua, viherpeippoa ja harmaasieppoa. Innostuin valtavasti, kun kerran kuulin myös sirittäjän äänen, vaikka sen varsinainen pesimäalue on vähän kauempana paikallisessa perintömetsässä.

Näin talvisaikaan eräässä koivussa käy vakiovieraana topakka käpytikkanaaras. Se ilmestyy paikalle monesti sankan lumisateen tauottua ja iskee mukanaan tuomansa kuusen kävyn kiilamaisesti sopivaan koloon puun rungossa. On hauska seurata, kun tikka takoo tarmokkaasti käpyään ja kääntelee sitä ympäri päästäkseen kaikkiin siemeniin käsiksi. Tikat ovat erittäin käteviä nokan käyttäjiä, enkä koskaan aikaisemmin ole saanut yhtä hyvää tilaisuutta havainnoida tämän linnun touhuja lähietäisyydeltä. Sekä syksyllä että talvella olen muutaman kerran nähnyt myös puukiipijän, joka nousee puun tyvestä ylöspäin ruokaa etsien. Se ei turhia hötkyile, vaan jatkaa täysin rauhassa omia puuhiaan ihmisen läheisyydestä piittaamatta.

Kuluneen vuoden aikana olen todellakin kuullut tai nähnyt suuren määrän lintuja pihan ympäristössä, puistossa ja lähimetsikössä. Keväällä aloitin jopa lajikartoituksen tekemisen kaikista alueella tunnistamistani lintulajeista. Tällä hetkellä listassa on 36 lintulajia, joskin mukana on myös muutama läheisen järven ja isomman metsäalueen ympäristössä havainnoimani laji (pikkutikka, mustapääkerttu, sirittäjä, isokuovi ja sinisorsa). Uskoisin, että ensi keväänä listaan tulee täydennystä sitä mukaa kun taitoni lintujen ja etenkin niiden lauluäänen tunnistamisessa karttuvat. Ohessa on listani kuluneelta vuodelta:

Varis - Corvus corone

Harakka - pica pica

Naakka - Corvus monedula

Sepelkyyhky - Columba palumbus

Harmaalokki - Larus argentatus

Naurulokki - Larus ridibundus

Räkättirastas - Turdus pilaris

Mustarastas - Turdus merula

Punakylkirastas - Turdus iliacus

Laulurastas - Turdus philomelos

Punarinta - Erithacus rubecula

Tiltaltti - Phylloscopus collybita

Pajulintu - Phylloscopus trochilus

Hernekerttu - Sylvia curruca

Mustapääkerttu - Sylvia atricapilla

Sirittäjä - Phylloscopus sibilatrix

Leppälintu - Phoenicurus phoenicurus

Västäräkki - Motacilla alba

Talitiainen - Parus major

Sinitiainen - Parus caeruleus

Hömötiainen - Parus montanus

Peippo - Fringilla coelebs

Viherpeippo - Carduelis chloris

Kirjosieppo - Ficedula hypoleuca

Harmaasieppo - Muscicapa striata

Varpunen - Passer domesticus

Pikkuvarpunen - Passer montanus

Urpiainen - Carduelis flammea

Tervapääsky - Apus apus

Käpytikka - Dendrocopos major

Pikkutikka - Dendrocopos minor

Punatulkku - Pyrrhula pyrrhula

Puukiipijä - Certhia familiaris

Palokärki - Dryocopus martius

Isokuovi - Numenius arquata

Sinisorsa - Anas platyrhynchos

Olen erittäin onnellinen siitä, että lintuharrastukseni on saanut jatkoa täällä kaupunkilähiössä. Siitä huolimatta hiukan harmittaa se, että kerrostalossa ei voi hygieniasyistä ryhtyä lintujen talviruokintaan. Koivikossa lentelevät tiaiset käyvät kyllä kerjäämässä ruokaa, sillä ne ovat fiksuja olentoja. Kun menen ikkunan ääreen katsomaan niiden touhuja, jotkin tintit alkavat tehdä lähilentoja aivan ikkunan takana kiinnittääkseen paremmin huomioni. Ne tulevat myös hyppelemään parvekkeen kaiteelle lasituksen ulkopuolelle, ja mielessä on käynyt, että kenties joku täällä asuvista on ruokkinutkin lintuja näin talvisaikaan, sillä taloyhtiön järjestyssäännöissä sitä ei ole varta vasten kielletty.

Hyviä luontohetkiä ja lintuhavaintoja Sinulle, sekä näin talvella että kaikkina muinakin vuodenaikoina!

 

Rauhallisen Joulun toivotuksin,

Marketta