Lopetin yritystoiminnan Stellarosa Healingissä tasan kolme kuukautta sitten 30.6., ja tänään on syyskuun viimeinen päivä 30.9.2015. Kuluneet kolme kuukautta ovat olleet vapautumisen, arvioinnin ja tilinpäätöksen aikaa. Irrottautuminen yrittäjyydestä sai alkunsa jo reilu vuosi sitten, kun aloin sisäisesti olla levottomampi sen suhteen, mitä teen. Minulla oli välillä epämääräisen epämukava olo työssäni, vaikka sinänsä työ henkisen alan sektorilla oli mielenkiintoista ja täynnä mahdollisuuksia. Tapasin työssäni paljon ihania ihmisiä, ja koin suurta tyydytystä voidessani auttaa heitä ja tuoda ehkä joitain uusia oivalluksen ja inspiraation kipinöitä heidän elämäänsä. Mielsin itseni ennen kaikkea voimaannuttajaksi ja suunnannäyttäjäksi ja nautin, kun näin ihmisten löytävän uutta suuntaa elämälleen omien henkilökohtaisten kriisiensä ja haasteidensa puristuksessa. Samalla sain itselleni valtavasti arvokasta kokemusta työstä ihmisten parissa sekä tunteen yhteenkuuluvuudesta ja yhteisestä tiestä monien muiden henkisen tien kulkijoiden kanssa.

Silti osa minusta tuntui koko ajan etääntyvän yhä vahvemmin siitä, minkä parissa työskentelin. En vieläkään osaa sanoa aivan tarkalleen, mistä siinä tuntemuksessa oli kysymys. Tunsin kuitenkin olevani enemmän tai vähemmän jumissa omissa energioissani, ja kaipasin totaalista irtiottoa ja vapautumista. Iso merkitys oli varmasti sillä, että olin selvästikin ponnistellut ja panostanut työhöni enemmän kuin todellisuudessa jaksoin. Etenkin fyysinen kehoni ei tahtonut pysyä perässä, ja sairastamani fibromyalgia oireili välillä rajusti. Puhuin pajon somessa ja jaoin henkisesti stimuloivia linkkejä. Markkinoin omia palvelujani ja yritin hienovaraisesti tuoda esille myös sen tärkeimmän palveluni henkisen terapian mahdollisuuksia. Usein kuitenkin koin, että kaikki menee ulos eikä mitään tule sisään. Tämä ei varmaankaan tarkalleen ottaen ollut totta, sillä sain myös paljon positiivista palautetta ja kiitosta siitä, mitä tein. Mutta oma kokemukseni oli ristiriitainen pitempään kasvaneen sisäisen turhautumisen takia, ja lopulta minun täytyi myöntää itselleni, että "tässä on jotain pielessä ja jotain tarttis tehrä".

Ulkoisella tasolla suurin pielessä oleva asia oli yllätys yllätys yrityksen kannattavuus. En millään jaksanut markkinoida ja olla esillä palveluideni kanssa niin paljon tai sillä tavalla, että toiminta olisi aidosti ollut taloudellisesti kannattavaa. Välillä rahaa tuli sisään enemmän kuin olin osannut odottaa, mutta suurimman osan aikaa oli tulojen eteen tahkottava niin lujasti, että kyselin itseltäni, onko tällaisessa elämässä mitään mieltä. Kun lama Suomessa syveni, tuli yrityksen asiakasliikenteessä pari hiljaista kuukautta, ja laskujen maksamiseen ei enää riittänyt rahaa. Silloin tajusin että tämä oli tässä ja nyt saa riittää. Yritystoiminnan tarkoitus on tuoda rahaa sisään eikä valuttaa sitä ulos. Tein lopullisen päätöksen omalle temperamentilleni tyypillisellä tavalla eli äkisti ja salamannopeasti ja kerroin päätöksestä heti kaikille. Se oli oikea ratkaisu. Aivan ehdottomasti. En ole katunut lopettamista enkä sitä, että jätin samalla taakseni myös paljon itselleni tärkeitä asioita ja toteuttamatta jääneitä ideoita. "Kun on tullut aika tappaa, niin tapa, äläkä tunne katumusta."

Ajattelin purkaa useammassa blogikirjoituksessa tätä itselleni kaikkein ajankohtaisinta teemaa nimittäin muutosta, vapautumista ja uutta elämää sekä sen hahmottumista hetki hetkeltä. Yrityksen viimeisen päivän jälkeen vapauduin yrittäjän roolista lopullisesti, sillä lopetin myös koko toiminimeni, ja se poistettiin kaupparekisteristä. Koko toiminta loppui ja toiminimestä luopuminen puhdisti energiat yrittäjyyden osalta aivan konkreettisesti. Energiatasolla puhdistus oli vielä suurempi ja syvälle käyvempi, ja siitä taidankin kirjoittaa teille seuraavalla kerralla. Valoa ja rauhaa kaikille sekä raikasta ja aurinkoista syyskuun viimeistä ~ Namaste OM