Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut tilaisuus tutustua kiinalaisen feng shuin mielenkiintoiseen maailmaan, ja siinä samassa yhteydessä olen silmäillyt myös kiinalaista astrologiaa käsittelevää kirjallisuutta. Vuosi 2015 oli lampaan vuosi kiinalaisen horoskoopin mukaan. Lammas on jin-merkki ja sen luontainen elementti on maa. Lampaan avainsanoja ovat vakaa, seurallinen, idealistinen, mukautuvainen, perhekeskeinen, ystävällinen, herkkä, anteeksiantava, huolehtivainen, jalomielinen, vilpitön, varautunut, tyyni, joustava ja pikkutarkka. Nämä teemat ovat vaikuttaneet ihmisten käyttäytymiseen ja kokemusmaailmaan tavalla tai toisella kuluneen vuoden aikana. Lampaan vuosi alkoi 19.2.2015 ja jatkuu vielä ensi vuoden puolelle 7.2.2016 asti. Tämä vuosi on ollut puu-elementin alainen, ja puu-lammasta luonnehditaan "Vakavaksi Lampaaksi"... Aiheesta kiinnostuneille suosittelen tutustumista teokseen "Johdanto kiinalaiseen astrologiaan", jonka on kirjoittanut Gerry Maguire Thompson (Gummerus 2013).

Thompsonin kirjasta löytyvät ohjeet henkilökohtaisen horoskoopin laatimiseen kiinalaisen astrologian pohjalta. Tätä varten pitää selvittää omaa syntymävuotta hallinnut eläinmerkki ja elementti sekä syntymäkuukautta ja -tuntia hallinneet eläinmerkit. Näitä tekijöitä selvitellessäni huomioni kohdistui erityisesti omaan syntymäkuukauteeni ja sen eläinmerkkiin lampaaseen (22. kesäkuuta - 21. heinäkuuta). Thompson kirjoittaa syntymäkuukauden eläinmerkistä: "Tämä eläinmerkki voi vaikuttaa merkittävästi ihmissuhteisiisi, erityisesti suhteessa vanhempiin, lapsiin, opettajiin ja auktoriteettiasemassa oleviin. Se voi auttaa ymmärtämään myös lapsuuteen liittyviä asioita." Lampaan energialaatu on siis hallinnut omaa lapsuuttani ja on vaikuttanut tärkeiden ihmissuhteitteni muotoutumiseen sekä lapsuudenkokemuksiini laajemminkin. Heureka! Ilmankos olen juuri kuluneen lampaan vuoden aikana palannut toistuvasti omiin lapsuusmuistoihini ja elänyt uudestaan läpi samanlaisia aistimuksia, tuntemuksia ja kokemuksia kuin lapsena.

Eräs esimerkki on hyvin elävä muistikuva siitä, kuinka painelen hurjaa vauhtia pienellä pyörälläni pitkin savista joutomaata Hippoksen raviradan kupeessa Tampereen Kalevassa, jossa asuin lapsena. Raviradan laitamilla kasvoi kesällä monenlaisia sitkeitä heinäkasveja ja rikkaruohoja, joista kuumassa auringonpaisteessa levisi niille ominainen lämpimän sakea ryydin tuoksu. Kiidän tuulen nopeudella uljaalla pyöräratsullani yli pienten kumpareiden, joiden väliin jää kuivia savimonttuja, ja joka kerran kun ylitän montun, pyörä lennähtää kevyesti ilmassa ja saa minut riemun valtaan. Savimontuilla käytiin ajelemassa myös yhdessä kavereiden kanssa, ja kysymys: "Mennäänkö montuille?" oli jokaiselle selvä merkitykseltään. Muistan tämän kaiken kuin se tapahtuisi tässä ja nyt, eikä ajalla ole enää merkitystä, vaan se häviää sulauttaen itseensä menneisyyden ja nykyisyyden siinä onnellisessa ilon ja vapauden kokemuksessa, joka jatkuu ikuisesti lapsuuteni kesäisessä maisemassa omassa sisimmässä olemisen avaruudessani...

Vahvoja muistikuvia lapsuudesta pulpahtelee pintaan myös silloin, kun luen kirjaa. Olin jo lapsena varsinainen lukutoukka, ja viihdyin kirjojen parissa usein paremmin kuin toisten ihmisten seurassa. Kirjan kanssa sain olla rauhassa omissa oloissani ja uppoutua minulle mieluisaan mielikuvitusmaailmaan, joka tempasi mukaansa ja vei mennessään avaten loppumattomia jännittäviä mahdollisuuksien maailmoita. Sama kokemus tulee minulle nykyään, kun vetäydyn omaan privaattiin tilaani kirjan kanssa ja jään sinne lepäämään ja nauttimaan lukukokemuksesta. Tämä on äärettömän rentouttavaa ja vapauttavaa, sillä näin saa suljettua ulkomaailman hetkeksi pois tietoisuudesta ja pääsee irti tavallisista arkisista vastuista ja velvollisuuksista, joille ei tunnetusti loppua näy. Kun luen kirjaa, tavoitan lapsuuden onnellisen kirjallisen nautinnon elämyksen hyvin todellisena ja kouriintuntuvana, ja olen sisäisesti vapaa. Tuntuu kuin olisin oppinut lukemaan uudestaan ja löytänyt samalla oman aidoimman luontoni puhtaimmillaan, sellaisena kuin se oli jo lapsuuden lempeän kirkkaassa hyvässä maailmassa. Sama elämys syntyy myös käsitöitä tehdessä, ja tämäkin harrastus on perua jo lapsuuden ajoilta, sillä kuljin kaikkialla virkkuukoukku ja lankakerä kädessä heti, kun olin oppinut virkkaamaan.

Vapauden tuulahdukset kulkevat lävitseni myös luonnossa liikkuessa, ja metsässä muistan niin monia hienoja, hiljaisia elämyksiä lapsuuteni luontoretkiltä, ettei niillä ole loppua. Olen tällainen metsäinen syvänvihreä luonnostani, ja onnekseni sain viettää lapsuuteni kesät mökillä, ensin Pirkkalassa, sitten Pälkäneellä ja viimeiseksi Kangasalla Längelmäveden rannalla. Luonto oli jo lapsena minulle pyhä paikka, jossa Jumalan henki liikkui vetten, metsien ja niittyjen päällä, suhisi puiden lehvästöissä tuulena ja satoi alas taivaankannelta raikkaina elämää uudistavina vesipisaroina. Olin ja olen yhä luontomystikko ja siunaan metsää ja kaikkea metsän elämää aina sinne varovasti sisään astuessani. Luontoretket olivat oikeastaan lapsuuteni meditatiivinen kokemus, joka yhdisti minut universaaliin henkeen, universumiin, avaruuteen... Ja jälleen tänä päivänä palaudun siihen ajattomaan vapauden tilaan, kun istun hiljaa kivellä antaen auringon lämmittää olemustani ja sulattaa stressin hartioiltani kosmoksen valon täyttäessä soluni rauhalla ja elämällä.

Lampaan vuosi on ollut minulle vapauden vuosi ennen kaikkea siksi, että sen kuluessa lapsuus ja nykyhetki ovat jälleen kohdanneet ja eläneet limittäin ja lomittain yksityisten kokemusteni ajattomuudessa, joka on terapiaa sekä keholle että mielelle. Ja nyt tulee se koko jutun punainen lanka, nimittäin vastaus siihen, miksi vapaudenkaipuuni on ollut niin suuri ja syvä jo lapsuudesta alkaen. Tämäkin on selvemmin kirkastunut minulle vasta hiljattain. Nimittäin lapsuuteni ei ollut pelkästään onnellinen, vaan sitä varjosti äidin diagnosoimaton mielenterveysongelma, joka näin jälkeenpäin arvioituna tuotti eräänlaisen elämänvalheen perheen psykologiseen ilmapiiriin. Elämänvalheessa on raskasta kasvaa ja lopulta mahdotonta elää, ja niinpä lapsi jo varhain kehittää itselleen erilaisia hänelle ominaisia selviytymiskeinoja, joiden avulla hän voi irrottautua painostavasta todellisuudesta.

Luulen, että olen tänä vuonna tehnyt tilinpäätöksen myös omasta vaikeasta äitisuhteestani ja sen traumaattisista seurauksista terapoimalla itseni vapaaksi kokemuksesta, että elän sairaalloisen äitini lähellä elinkautisvankilassa, josta ei ole ulospääsyä. Tämä itseterapia on onnistunut ja sen aikana olen muistanut nimenomaan lapsuuteni kultaiset rauhan täyttämät ilon hetket, joissa huolet eivät painaneet ja joissa saatoin säilyttää oman mielenterveyteni niin hyvin kuin se olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Äidilleni olen antanut anteeksi samoin kuin itsellenikin, ja nyt me molemmat olemme vapaita sieluja kulkemaan omaa polkuamme omalla tavallamme kumpikin omaa elämäntarkoitustamme seuraten. Toki olen näitä kipeitä asioita prosessoinut moneen otteeseen jo pitempään, varmasti koko aikuisikäni enemmän tai vähemmän tietoisesti, mutta tänä vuonna olen kokenut jotain uudenlaista ymmärrystä ja helpotusta sekä tunteen, että asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

Lohdullista kyllä, minulle jää kuitenkin aika positiivinen muisto lapsuudesta, ja se muisto on täynnä pieniä onnen hetkiä ikuisessa nykyhetkessä, omassa onnellisessa maailmassani, minun maailmassani, vapauden valossa ja rauhassa. Lampaan vuosi 2015 on ollut oikein hyvä vuosi syvemmällä sisäisellä tasolla vapaus johtotähtenään.

Kuva: FB Rest in the Arms of Angels