Eadha, Eadhadh, Edad ~ White Poplar/Aspen ~ Hopeapoppeli/Haapa ~ Populus
Toteemit: hevonen, etenkin myyttinen Hevonen, joka vetää aurinkoa taivaankaarella, Valkoinen Uroshirvi
Jumaluudet/Oppaat: Jumalattaren Akka-aspekti, Vihreä Mies, Herne Metsästäjä, sarvipäinen jumala Cernunnos
Kirjain: E
Ogham: Eadha, Eadhadh, Edad
Väri: hopeanvalkoinen
Ajankohta vuodenkierrossa: syyspäiväntasaus
Avainsanat: vastoinkäyminen, kestävyys, sitkeys, kärsivällisyys, päättäväisyys, henkinen voima, vahvuus ja lujuus, Jumalan ääni sisällämme, ohjaus ja opastus, rohkaisu, rohkeus, suojelu ja suojaus, uudestisyntyminen, elpyminen, uhraus ja uhri
Haapa on kaikille suomalaisille tuttu puu, jonka lehtien havina kuuluu erottamattomasti kotoiseen kesäiseen äänimaisemaan. Haavan eli metsähaavan tieteellinen nimi Populus tremula tuleekin juuri värisevistä lehdistä (lat. tremor = vapiseminen, vapina). Haapa kuuluu pajukasvien heimoon (Salicaceae) ja poppelien sukuun (Populus), ja se on ainoa poppelilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena maassamme. Se on yleinen koko Suomessa ja kasvaa monentyyppisillä kasvupaikoilla, mutta menestyy parhaiten tuoreessa, runsasravinteisessa maaperässä. Tuntureilla se kasvaa pensaana. Haapa rakastaa valoa viihtyen avoimilla paikoilla, kuten metsänreunoissa, hakamailla ja hakkuualueilla. Pioneeripuuna se on huono kilpailija ja väistyy helposti erityisesti havupuiden tieltä.
Haavan pyöreät lehdet ovat mutkalaitaisia tai tylppähampaisia ja lehtiruodit pitkiä ja sivuittain litteitä, mikä saa lehdet heilumaan tauotta puolelta toiselle pienimmänkin tuulenvireen vaikutuksesta. Yläpinnalta lehdet ovat tummanvihreitä, alapinnalta hieman vaaleamman vihreitä. Nuorien vesojen ja taimien kevätlehdet sen sijaan näyttävät erilaisilta kuin aikuiset lehdet, sillä ne ovat suurikokoisia, puikeita, herttatyvisiä ja suippokärkisiä. Väriltään ne ovat punertavia, sillä lehtien puhkeamisen aikoihin lehtivihreä ei ole vielä ehtinyt täysin kehittyä. Syksyllä haapa saa kauniin keltaisen värin, mutta värikirjo voi ulottua oranssin sävyjen kautta tummanpunaiseenkin. Haapa saattaa elää jopa 100-vuotiaaksi ja kasvaa korkeutta aina 30 metriin saakka.
Haapa lisääntyy sekä suvullisesti siementen että kasvullisesti juurivesojen avulla. Se kukkii ennen lehtien puhkeamista huhti-toukokuun vaihteessa etelässä, pohjoisessa kuukauttakin myöhemmin. Puu on kaksikotinen eli hede- ja eminorkot ovat eri yksilöissä. Pitkät, veltot ja tuulessa huojuvat norkot muistuttavat villatuppoja ja ovat tuulipölytteisiä, ja kukinnan tuloksena syntyy valtava määrä siemeniä, jotka levittäytyvät ympäristöön pitkien haiventensa lennättäminä. Haapa puhkeaa lehteen vasta kukintansa jälkeen, Suomen luonnon puista viimeisimpänä. Tämä merkitsee sitä, että puun yhteyttämiskausi jää lyhyeksi, ja sen vuoksi haapa käyttääkin erityistä menetelmää selviytyäkseen. Kyseessä on juuri lehtien jatkuva liikehdintä, mikä tehostaa veden haihtumista lehvästöstä ja kiihdyttää samalla uuden veden ja sen mukana ravinteiden nousua juurista latvukseen. Haapa on puistamme nopeakasvuisin, ja se tuottaa myös erittäin runsaasti juurivesoja. Nämä ovat kaikki klooneja, perinnöllisesti samaa yksilöä kuin puu, josta ne ovat lähteneet leviämään.
Haapa on tärkeä puu luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Se toimii monien hyönteisten ensisijaisena tai ainoana ravintona, majavien, myyrien, jänisten ja hirvien kuoriravintona, kolopesijöiden, esimerkiksi monien tikkojen, kotipuuna sekä lukuisten sammal-, jäkälä- ja sienilajien suosimana tai vaatimana kasvualustana. Haapa viljavoittaa ravinteillaan metsänpohjaa ja tekee sen hedelmällisemmäksi. Sillä on laajalle ulottuva pinnanmyötäinen juuristo, jonka ohuimmat juuret ovat muuntuneet sienijuuriksi. Hyvänä ruokasienenä tunnettu haavanpunikkitatti (Leccinum aurantiacum) kasvaa haavan seuralaisena yleisenä kaikkialla maassamme. Haavankeltajäkälä (Xanthoria parietina) on helppo tunnistaa vahvasta keltaisesta väristään, jolla se koristaa haapojen runkoja Etelä- ja Keski-Suomessa. Haavan kuori on pH-arvoltaan neutraali, ja sen vuoksi puun rungolla elävä jäkälä- ja sammallajisto on tavallista monipuolisempi.
Hopeapoppeli, Populus alba, kuuluu haavan kanssa samaan heimoon (pajukasvit, Salicaceae) ja sukuun (poppelit, Populus). Sen luontaiset kasvualueet sijaitsevat Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä Aasian lehtimetsissä ja rannoilla. Se ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, mutta meillä sitä voi kasvattaa koristepuuna Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen eteläosissa. Hopeapoppeli on hyvin hieno ja näyttävä puu. Puun runko on alaosastaan tummanharmaa ja kaarnautuva, muuten runko ja oksat ovat väriltään vihertävän harmaita. Runkoa koristavat ruudunmuotoiset merkit. Pyöreähköt, sormijakoiset lehdet ovat yläpinnalta tummanvihreät ja alapinnalta kauttaaltaan hopeanharmaan karvoituksen peittämät. Latvus on leveä ja pyöreämuotoinen, ja puu kasvaa tavallisesti 10-25 metriä korkeaksi. Se on tilaa vaativa ja viihtyy aurinkoisessa, tuoreessa ja runsasravinteisessa maaperässä. Haavan lailla se synnyttää runsaasti juurivesoja ja lisääntyy kasvullisesti nopeasti.
Jacqueline Memory Paterson kirjoittaa hopeapoppelista näin kirjassaan Tree Wisdom: ”When moved by the wind it is a visual delight, for when the upper and under leaves are presented, their shift in colour from green to silver appears from a distance as rippling waves.”
Haapa ja hopeapoppeli liittyvät syyspäiväntasauksen aikaan vuodenkierrossa. Silloin oli aika juhlia sadonkorjuun päättymistä ja kiittää luontoa sen tarjoamista antimista, joiden avulla selvittiin pitkän talven yli uuteen kevääseen ja kesään. Keltit osoittivat kiitosta Vihreän Miehen antamalle uhrille ja kunnioittivat metsästäjän ja saaliin välistä suhdetta, sillä se oli pyhä. Toisen kuolema takasi toisen elämän. Yhä tänäkin päivänä elämämme on täysin riippuvainen planetaarisen luonnon hyvinvoinnista, joten kiitollisuuden tunnetta luonnon takaamasta ravinnosta on syytä vaalia ja kehittää. Hopeapoppeli ja haapa kehottavat meitä huomioimaan omien valintojemme seuraukset ja siirtymään vähitellen mahdollisuuksien mukaan planetaariseen ruokavalioon.
Muinaisessa perinteessä tuulen ajateltiin olevan jumalten sanansaattaja, ja kaikkea, mikä liittyi läheisesti tuuleen ja sen aikaansaamiin ilmiöihin, pidettiin pyhänä. Haavan lakkaamatta havisevat lehdet kuuluivat luonnollisesti näihin pyhiin ilmiöihin, ja lisäksi sille annettiin selitykseksi se, että puiden joukossa haavalla oli kaikkein tarkin kuulo ja että sen lehdet olivat jatkuvassa liikkeessä sen vuoksi, mitä se kuulee kauempaa. Haapaa on kutsuttu ”kuiskivaksi puuksi”, ja aikoinaan ihmiset kokivat saavansa haavan välityksellä viestejä suoraan henkimaailmasta sellaisella kielellä, mitä he saattoivat ymmärtää. Haapa liittyy viestintään myös koko kollektiivin tasolla, ja se symboloi yhteisöllistä vuorovaikutusta, resurssien yhdistämistä ja yhteistyötä jaettujen päämäärien edistämiseksi. ”Where all are gathered strength is strongest”, esittää John Matthews haavan motoksi (The Spirit of Nature Oracle).
Mesopotamian alueen muinaisilta hautapaikoilta on löydetty kullankeltaisista haavanlehdistä tehtyjä kruunuja, joiden iäksi on arvioitu noin 5000 vuotta. Tämä kertoo siitä, miten kauan haapaa on pidetty pyhänä puuna. Vanhoissa legendoissa kuvataan, kuinka sankarit käyttivät haavanlehtikruunuja, joiden voiman avulla heidän oli mahdollista laskeutua manalaan ja palata sieltä takaisin elävien maailmaan. Ehkä juuri tähän uskomukseen perustui tapa sijoittaa haapakruunuja hautapaikoille varmistamaan, että kuolleet pääsevät turvallisesti siirtymään manalaan sekä aikanaan syntymään uudelleen.
Pakanallisessa perinteessä haapaa pidettiin myös puuna, joka avasi kuolevaisille väylän vierailla keijujen valtakunnassa kommunikoimassa näiden kanssa. Samalla haapa suojasi vierailijaa keijukuninkaan vaikutukselta. Kun haavanlehti asetettiin suuhun kielen päälle, se herätti kyvyn sen kaltaiseen kaunopuheisuuteen, että normaalisti vain itse keijukuningatar pystyi sellaisen suomaan. Kristillisessä perinteessä sen sijaan väitettiin, että haapa värisi yhä sen vuoksi, että sitä oli käytetty Jeesuksen ristiinnaulitsemisen puuna. Walesissa haavan ajateltiin sen tähden olevan kirottu puu, mutta jouluyönä sen lehtien sanottiin hiljentyvän liikkumattomiksi.
Hopeapoppelia on pidetty onnea tuovana puuna ja sillä on sanottu olevan parantavia ominaisuuksia. Kuten haapakin, hopeapoppeli värisyttää lehtiään lakkaamatta niin, että koko puu näyttää hyvin elävältä ikään kuin universumin elämänenergia virtaisi voimallisesti sen läpi. Hopeapoppeli kannustaakin ihmistä lähtemään liikkeelle ja menemään eteenpäin positiivisella ja luottavaisella mielellä sekä selkeän päämäärätietoisesti. Kun kehossa ja mielessä on avoin tila, elämänenergia pääsee liikkumaan vaivattomasti koko chakrasysteemin läpi, ja silloin elämä maistuu. Jos olo on väsynyt, haluton ja tukkoinen, voi vaikka virittäytyä hopeapoppelin energioihin hakemaan vähän vauhtia virtaukseen.
Sekä haapa että hopeapoppeli edustavat suojausta ja suojelua, ja tämän voi tulkita toimivan sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Näistä puista on muinoin valmistettu kilpiä, joilla uskottiin olevan maagisia suojelevia ominaisuuksia. Jos koet tarvitsevasi parempaa energeettistä suojausta, meditoi haapaa ja hopeapoppelia ja avaudu ottamaan vastaan valosuojausta mestareilta ja arkkienkeleiltä. Puhdista energioita pirskottamalla siunattua vettä tai polttamalla suitsuketta ja ota käyttöön jalokiviä, jotka lujittavat auran suojakenttää. Kaikkein vahvin suojaus tulee Kristuksen kultaisen ylösnousemuksen valon myötä, joten pyydä yhteyttä kristusvaloon ja kuvittele itsesi tämän voiman ympäröimäksi. Hopeapoppeli ja haapa ovat myös ylösnousemuksen puita, ja tämä symboliikka tulee esiin sekä pakanallisissa että kristillisissä legendoissa.
Kuinka pystymme kohtaamaan vastoinkäymiset elämässä? Tähän haasteeseen haapa ja hopeapoppeli antavat meille henkistä ja psykologista tukea. Vastoinkäymisten aikana voimme kokea erilaisia stressiin liittyviä tunteita, kuten huolta, pelkoa ja ahdistusta, kiukkua ja raivoa, häpeää ja syyllisyyttä tai väsymystä ja uupumusta. Pitkään jatkuvat koettelemukset voivat altistaa myös toivottomuudelle, masennukselle tai jonkin sairauden puhkeamiselle, ellei ongelmia lähdetä purkamaan ja voimavaroja nostamaan esiin uusien näkökulmien löytämiseksi. Elämänuskon palautuessa alkaa nähdä selvemmin erilaisia mahdollisuuksia, ratkaisuvaihtoehtoja, ulospääsyteitä ja teitä eteenpäin kohti parempaa.
Haapa ja hopeapoppeli kehottavat kiinnittämään huomiota sellaisiin voimatekijöihin, jotka auttavat vastoinkäymisten kohtaamisessa:
Sydänkeskuksen voima:
Rakkautta ja lempeyttä itseä kohtaan ei voi kyllin korostaa, varsinkaan vaikeina aikoina. Varaa aikaa lepoon, rentoutumiseen ja itsen hoitoon. Armollisuutta on luonnollisesti hyvä osoittaa myös muille tilanteessa mukana oleville, mutta itsestä huolehtiminen ja oikea rajojen vetäminen on aina ensisijaista, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Hopeapoppeli ja haapa luovat ympärillesi vahvan suojakentän, jonka sisällä voit ladata akkuja ja löytää yhteyden omaan voimakeskukseesi, sydänchakraan. Suurin voiman lähde on sydäntietoisuus, sillä rakkaus on maailmankaikkeuden väkevin voima. Rukous ja mietiskely avaavat huolesta ahdistunutta sydäntä ja vahvistavat koettelemuksissa horjunutta elämänuskoa.
Juurikeskuksen voima:
Haapa edustaa materiaalista maailmaa ja samalla kaikkia niitä resursseja, jotka tekevät elämämme mahdolliseksi tällä fyysisellä tasolla. Kun katsoo jykevää haavan runkoa luonnossa, se antaa turvallisen olon. Vanhan haavan runko on alaosastaan punertavan ruskea, joskus se näyttää melkein punamullan väriseltä. Tästä herää suora mielleyhtymä juurichakraan ja sen elämää ylläpitävään tulenpunaiseen hehkuun. Haapa voi energiallaan vahvistaa tietoisuuttamme omista juuristamme ja lujittaa maadoitustamme. Vahva juurikeskus antaa meille voimaa ja itsevarmuutta haastavina aikoina, niin että luotamme kykyymme selviytyä lopulta voittajina jopa ylitsepääsemättömiltä vaikuttavista koettelemuksista.
Kruunukeskuksen voima:
Kun päälaella sijaitseva kruunuchakra on avoin ja henkisen kehityksen myötä avautuu yhä laajemmin, ihminen on vastaanottavainen sisäiselle ohjaukselle. Se on peräisin olemuksemme jumalallisesta yhteydestä. Haapa ja hopeapoppeli auttavat meitä virittäytymään kruunukeskuksen taajuudelle ja herkistämään henkistä näkökykyämme, niin että tiedostamme selvemmin elämän näkymättömän ulottuvuuden. Kenties voimme jopa havaita sisäisen tason hienojakoisia sykkiviä värähtelyitä tai ainakin tuntea niiden mystisen läsnäolon.
Yhteys sisäiseen maailmaan antaa meille varman tiedon elämän ikuisesta jatkumisesta olemassaolon eri muotojen ja tilojen vain vaihtuessa. Koska tiedämme, että perimmäinen minuutemme on kuolematon, voimme tuntea uudenlaista turvallisuutta elämänpolullamme ja ennen kaikkea vaikeuksien ilmaantuessa tiellemme. Ymmärrämme syvällisemmin, mitä tarkoittaa vanha sanonta: myös tämä on ohimenevää (this too will pass), ja meidän on helpompi säilyttää mielenrauhamme vastoinkäymisten aikana.
Meillä on myös alitajuinen tai joskus tietoinen muistikuva aikaisemmista elämistä, joiden koettelemuksista olemme kerta toisensa jälkeen selviytyneet, sekä tietenkin jo tämän elämän aikana karttunutta kokemusta vaikeuksien voittamisesta. Osa tästä kokemuksesta liittyy käytännön valmiuksiin, osa psykologisiin voimavaroihin ja osa ymmärrykseen siitä, miten henkinen tie etenee ja millaisia haasteita ja kasvun paikkoja se pitää sisällään. Näistä kaikista elämänviisauden lähteistä voi ammentaa uskoa ja mielenrauhaa tai ainakin sitkeyttä ja kärsivällisyyttä vastoinkäymisten selättämisen prosessissa. Kuten Sharlyn Hidalgo kirjoittaa: ”You have progressed far enough to feel a sense of safety” (The Healing Power of Trees).
”You are offered protection and shielding as you move through difficulty. You are encouraged to let go of that which is no longer yours, of that which has ended. You are reminded that challenges, loss, and endings are part of the great round of life. Old dreams end, and you are asked to begin to build new ones. Rebirth is just around the corner.” Sharlyn Hidalgo: Celtic Tree Oracle
”Through contact with the aspen and other poplars we receive great visions which we can use to enrich our lives in a spiritual sense. The movement of the trees’ leaves induces a mesmeric effect upon the senses which subtly dismisses the outside world from our attention. Through this we can bring our minds into focus on different levels, where perhaps the solid forms on things fade, and we begin to see things as energy or spirit, sparkling and pulsing with life. Such an atmosphere is seen at dawn or dusk, the magical times of day when we are subtly bound by Nature into her enchantment. At these times we heal, cocooned in her misty veil which washes us clean of worldly stress.” Jacqueline Memory Paterson: Tree Wisdom
Lähteitä:
Hidalgo, Sharlyn: Celtic Tree Oracle (2017)
Hidalgo, Sharlyn: The Healing Power of Trees; Spiritual Journeys through the Celtic Tree Calendar (2016)
Klinting, Lars: Ensimmäinen puukirjani (1995)
Laaksonen, Juha: Koko perheen luonto-opas (2010)
Luonnonkasvit värikuvina (1963)
Matthews, John & Worthington, Will: The Spirit of Nature Oracle; Ancient wisdom from the Green Man and the Celtic Ogam tree alphabet (2018)
Otavan värikasvio (1957, 2003)
Otavan värikasvio (uudistettu laitos, 2021)
Paterson, Jacqueline Memory: Tree Wisdom. The definitive guidebook to the myth, folklore and healing power of Trees (1996)
Raipala-Cormier, Virpi: Luontoäidin kotiapteekki. Kasvilääkintä ja luontaishoidot (1998)
Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat. Ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta (1994)
Suomalaisen luonto-opas (1998)
Suomen luonnonkasvit (1995)
Nettilähteitä:
http://www.luontoportti.com/suomi/fi
Kuva: Hopeapoppeli/Haapa (Sharlyn Hidalgo: Celtic Tree Oracle)
Kommentit