Lämmin tervehdys kaikille ystäville ja blogini seuraajille pitkän hiljaiselon jälkeen!

Viime kesänä oli aikomus ryhtyä vähän aktiivisemmin kirjoittelemaan. Mutta aikomuksesta ei sitten tullutkaan mitään, sillä sisäinen ääni kehotti niin voimakkaasti vetäytymään privaattiin elämään, että annoin periksi ja noudatin äänen lähes pakottavaa kutsua.

Selasin vähän tätä blogiani ja huomasin, että edellinen teksti on viime vuoden kesäkuulta, eli reilut kymmenen kuukautta kesti tämä sisäänpäin kääntynyt vaihe... Tähtitaivaallani oli samaan aikaan Pluton transiitti perääntyvään syntymä-Merkuriukseeni, ja niin kauan kuin oppositio hankki hitaasti täyttymistään, halusin olla omissa oloissani, sekä näin sanallisesti että suuren osan aikaa ihan fyysisestikin. Oikeastaan olen elänyt ihan vain perheen parissa ja ollut somessa tekemisissä niiden läheisimpien ja tutuimpien kavereiden kanssa. Pluton törmäämiset oman persoonallisuuden avainkohtiin todella haastavat eräänlaiseen syväsukellukseen, ja "syvissä vesissä ne isot kalat ui", kuten vanhan kansan sanonta kuuluu.

Kuluneen hiljaiselon aikana olen irrotellut itsestäni vanhaa elämänhistoriaa ja sellaisia aikaisempiin kuvioihin liittyneitä ajatusmalleja, jotka eivät enää olleet eläviä eivätkä vieneet eteenpäin, pikemminkin taaksepäin. Jossain vaiheessa aloin katsoa elämää, siis paitsi omaa elämääni myös muun maailman elämää, lintuperspektiivistä, hiljaisen tarkkailijan tilasta käsin. Se on minulla sellainen vakaa hiljainen rauhan täyttämä henkinen meditatiivinen risti-istunta, kuvitteellinen tai konkreettinen, onnistuu hyvin lootusasennossa joogapatjalla hiljentyen. Hiljaisena tarkkailijana katsoin sitten elämää.

Näin kaikenlaista, positiivista ja negatiivista, mutta samalla huomasin, että kaikki se oli jollain tavalla asiaankuuluvaa ja osa elämän etenemistä lineaarisen ajan logiikan mukaisessa jatkumossa. "Kaikella on aikansa ja paikkansa", siinä toinen tunnettu sanonta, joka sopii osuvasti tähän saumaan. Joten mitäpä sitä arvottamaan hyväksi tai huonoksi, kun vain katsoo eikä arvostele, näkee ehkä syvemmälle asian ytimeen. Elämä on kiehtova ja värikäs kokemus, jos rankkakin.

Joka tapauksessa kysyin itseltäni, mikä on tällä hetkellä minulle tärkeää, etenkin kommunikoinnissa muun maailman kanssa. Mihin haluan osallistua, mihin en, keiden kanssa haluan olla tekemisissä, keiden en, millaiseen keskusteluun haluan ottaa osaa, millaiseen en. Saattaa kulostaa aika rajulta, kun sanon, että huomasin haluavani jättää koko henkisen sektorin ja diskurssin kokonaan. Tunnen nyt, että olen tehnyt tehtäväni sillä alueella, enkä enää koe kovin vahvaa tarvetta "henkiseen puheeseen". Mutta mutta, tämähän ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkisyys sinänsä olisi minulle vähemmän arvokasta kuin aiemmin, se vain tarkoittaa sitä, että tahdon pyrkiä itse olemaan aidompi ja paljaampi, niin etten piiloutuisi erilaisten henkisissä piireissä vallitsevien puhetapojen taakse. Niihin olen ottanut jo riittävästi osaa.

Ja niinpä sisältäni on pikku hiljaa kuoriutunut uusi motivaatio. Tai ehkä se on sittenkin vanha motivaatio, jopa iki-aikainen.

Jo lapsena menin metsään kävelemään ja halusin olla hiljaa luonnossa kuuntelemassa, katselemassa ja aistimassa suoraan ympärilläni elävää maisemaa, kasveja, puita, hyönteisiä, kukkia, lintuja, ehkä joskus eläimiäkin jos niitä sattui näkemään, tuoksuja, värejä, ääniä, tuulta ja aurinkoa, pilviä ja sadetta. Olen kai aina ollut pohjimmiltani luontomystikko. Olen metsän vihreä menninkäinen ja tykkään pysäyttää silmien liikkeen, niin että näen bioenergiasumun, joka liikkuu ja värisee kaikkialla eetterissä. Nyt keväällä se alkaa muuten vahvistua taas voimakkaasti. Käy kokeilemassa niin näet.

Nyt jatkossa keskityn siis enemmän luontoon. Otan kuvia ja kirjoitan pieniä tekstejä. Ja oleilen metsässä ja muuallakin luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Samalla selvittelen suhdettani tähän planeettaan, Gaiaan. Olkoon se johtotähteni.

Instagrammista löytyy luontokuviani osoitteesta https://www.instagram.com/elohimmi/

Sitten on tämä toinen blogi, jonka olen omistanut kokonaan luontoaiheelle, tervetuloa lukemaan myös sitä! En lupaa olla kovin aktiivinen, kun kokeminen on nyt etusijalla jakamiseen nähden, mutta silloin tällöin lausun sanasen kuvan kera: http://tuulenhiljaisetviestit.blogspot.fi/

Sisäistä ja ulkoista rauhaa sinulle ~ Rakkautta ~ Palaillaan ~ Namaste