Hernekasvien heimoon (Fabaceae) lukeutuvan piikkiherneen sukuun (Ulex) kuuluu noin 20 pensaslajia, jotka elävät luonnonvaraisina Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Piikkiherne eli euroopanpiikkiherne (Ulex europaeus) on talvivihanta piikkinen pensas, jolla on tuoksuvat kullankeltaiset kukat ja terävät neulasmaiset lehdet. Oksat ovat uurteiset ja karvaiset ja ne kasvavat hyvin tiheässä. Euroopanpiikkiherne viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla nummilta meren rannoille. Se kukkii yleensä tammikuusta kesäkuuhun, mutta voi kukkia paikoitellen jopa vuoden ympäri. Piikkiherne on kotoperäinen Länsi-Euroopassa ja Britteinsaarilla, eikä se kasva Suomessa.
Kelttiläisessä puukalenterissa piikkiherne, englanniksi gorse tai furze ja kelteillä ohn tai onn, liitetään kevätpäiväntasaukseen, ja tasausta edeltävä päivä on nimeltään Day of Gorse eli Piikkiherneen päivä. Piikkiherne yhdistetään myös kelttien sadonkorjuujuhlaan, jonka nimi on Lammas ja jota vietetään elokuun ensimmäisenä päivänä. Kasvilla on hyvin solaarinen olemus ja sen pakanallinen jumaltoteemi on Lugh, inspiraation kirkkaan valon ja tulen tuoja. Piikkiherne symboloikin aurinkoa ja sen laatuja, valoa ja kirkkautta, tulta ja lämpöä, elämää ja kasvua. Niin kuin aurinko on elämän lähde ja ylläpitäjä planeetallamme, myös piikkiherneen energia edustaa luovia voimia, jotka inspiroivat ihmisen tietoisuutta ja stimuloivat kehitystä ja eteenpäin menoa elämässä. Ohn auttaa ihmistä vetämään puoleensa sopivia resursseja ja mahdollisuuksia, joiden yhdistelmä edistää omien potentiaalien hyödyntämistä sekä päämäärien ilmentämistä.
Tässä on kyse manifestoimisesta ja siihen liittyvistä prosesseista, teema, joka on ollut paljon esillä viime aikojen keskustelussa henkisissä piireissä. Itse näkisin manifestoinnin siten, että siinä puhutaan prosessista, jossa ihminen enemmän tai vähemmän venyy oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tämän seurauksena vetovoiman lain pohjalta vetää puoleensa uusia välineitä, kontakteja ja tilaisuuksia pyrkimystensä ilmentämiseen. Vaaditaan siis jonkinasteista astumista, ehkä jopa heittäytymistä, tuntemattomaan, jotta universumi vastaisi avaamalla ovia uusiin mahdollisuuksiin. Olen kuitenkin siinä suhteessa maltillinen, että ajattelen reaalimaailman asettavan omat reunaehtonsa ilmentämiselle, mutta siitä huolimatta ihmisen ja todellisuuden välinen kohtaaminen tarjoaa aina lukemattomia luovia väyliä onnistuneelle manifestoinnille. Ajattele aurinkoa, ole rohkea, astu esiin ja anna palaa.
Toivo on piikkiherneen symboliikan ytimessä. Bachin kukkaterapiassa tämä kasvi on nimenomaan toivon kukka, ja piikkiherneestä valmistetun kukkauutteen avulla ihminen saa voimaa nousta lannistuneesta luovuttamisen tilasta ja voi jälleen lähteä kulkemaan eteenpäin uudistuneen toiveikkuuden kannustamana. Toivon herääminen havahduttaa näkemään elämästä vielä löytyviä mahdollisuuksia ja sellaisia asioita, jotka innostavat ja tekevät elämisestä mielekästä. Vaikka olisi joutunut luopumaan paljosta, se ei silti tarkoita sitä, etteikö elämällä olisi edelleen jotain uutta merkityksellistä annettavaa. Ihminen itse arvioi ja määrittelee tämän merkityksellisyyden.
Piikkiherneen energia synnyttää vahvan tunteen siitä, että elämä on matka. Tämä ei ole pelkkä klisee, kulunut sanonta, vaan matkalla olemisen tunteen voi kokea syvälle käyvänä, elävöittävänä oivalluksena ja paluuna läsnä olevaan hetkeen, joka nyt avautuu uudella tavalla selkeänä ja väkevänä. Herään tiedostamaan oman ainutkertaisen olemiseni ja sen jatkuvuuden ajasta toiseen, ja tiedän, että tällä kaikella on merkitystä. Minun elämälläni, minun matkallani on merkitys ja tarkoitus. Toivo alkaa valaista tietäni, kun matka jatkuu ja kuljen mukana elämän virrassa. Tässähän on tullut esiin kaksi ikuista teemaa, elämä matkana ja elämän tarkoitus, joita varmasti kannattaa tutkia lisää ja ammentaa inspiraatiota niissä piilevästä viisaudesta. Maailman suuret viisaustraditiot voivat toimia tässä matkaoppaina, vaikka jokaisen matka onkin ainutlaatuinen.
Mikä antaa sinulle toivoa? Millainen on sinun elämäsi matka? Mikä tuo elämään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä? Milloin koet eläväsi joka solullasi? Mikä loistaa elämäsi johtotähtenä?
Piikkiherneen toteemieläin on mehiläinen. Kun pörriäinen kerää mettä kasvin auringonvalossa hehkuvista kullankeltaisista kukista, se tekee samalla pölyttäessään korvaamattoman arvokasta työtä uuden kasvun turvaamiseksi ja elämän säilyttämiseksi maapallolla. Kerääminen onkin eräs piikkiherneen avainsanoista mehiläisassosiaation kautta. Kuten manifestoinnin yhteydessä mainittiin, yhteen kootut voimavaratekijät varmistavat oikein kohdennettuina uudenlaisen hedelmällisen lopputuloksen. Hunajamehiläinen on hyvin järjestäytynyt yhdyskuntahyönteinen ja sen sosiaalinen käyttäytyminen on monisyistä ja eläinmaailmassa poikkeuksellista. Tästä nouseekin yhtymäkohta joko laajempaan kollektiiviin tai pienempiin ryhmiin. Piikkiherneen ja mehiläisen energiaa voi valjastaa tukemaan yhteistoimintaa, ryhmätyötä ja yhteen hiileen puhaltamista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ahkeruus, innostus, luova kekseliäisyys ja peräänantamattomuus ovat mehiläisen tunnuspiirteitä, ja nämä hyveet vievät projektia eteenpäin ja palvelevat ryhmän yhteistä hyvää.
Makeus on myös yksi piikkiherneen attribuuteista. Keräämästään kukkien medestä mehiläiset valmistavat maukasta ja ravinteikasta hunajaa. Ohn muistuttaakin, miten tärkeää on, että elämään sisältyy ripaus makeutta ja nautintoa, sillä ne toimivat hyvän elämän rakennusaineina. Hunajaa voi käyttää sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja niinpä jotain nautinnollista pitää saada kokea kummallakin tasolla. Ehkä voisimme pitää nautintoa enemmän arvossa ja kunnioittaa sen tuomaa elämäniloa ja hyvää oloa. Makea nektari oli kreikkalaisessa mytologiassa jumalten juoma, ja sitä kutsuttiin myös ambrosiaksi. Nektaria ja ambrosiaa on myös kuvattu saman aineen, hunajan, eri olomuodoiksi. Mesi, nektari ja hunaja ovatkin jotain niin ihanaa ja ihmeellistä ravintoa, että niillä on vertauskuvallisesti suorastaan henkinen merkitys ja niiden nauttimista voidaan rinnastaa autuaalliseen, ekstaattiseen kokemukseen, joka on perimmältä luonteeltaan spirituaalinen.
Piikkiherne symboloi myös runsautta ja anteliaisuutta sekä kiitollisuuden siunauksellista ja parantavaa voimaa. Sharlyn Hidalgo kirjoittaa kirjassaan The Healing Power of Trees: “Gorse links the inner and the outer worlds with fulfillment and abundance.” Opaskirjasessaan Celtic Tree Oracle hän selventää: “This link is a doorway through which we receive abundance and love and maintain connection with the mysteries that keep our hopes alive – no matter what trials or tribulations come our way.”
Aloin miettiä kiitollisuutta ja kaikkea sitä positiivista, mitä se nostaa esiin. Huomasin omalla kohdallani, että kiitollisuus avaa silmiä, keventää oloa, lämmittää sydäntä, herättää rakkautta, rauhoittaa, virkistää, vahvistaa toivoa, siunaa, vapauttaa ja yhdistää sieluun ja henkimaailmaan. Aika isoja vaikutuksia! Sitten tein listan kaikista niistä asioista, joista olen tällä hetkellä kiitollinen. Listasta tuli pitkä ja sitä olisi voinut yhä vain jatkaa, melkein loputtomasti. Päätin kuitenkin yhdistellä sen sisältöä laajemmiksi kokonaisuuksiksi, ja sen jälkeen lista näytti tällaiselta viiden tärkeimmän kiitollisuuden aiheen osalta:
- Perhe eli aviomies ja koira
- Perheen välttyminen koronalta
- Selviydymme materiaalisesti
- Mahdollisuus tutkia ja kirjoittaa
- Varjotyöskentelystä syntynyt ymmärrys
Ensimmäiset neljä kohtaa ovat selkeitä ja ymmärrettäviä kiitollisuuden aiheita. Viimeinen kohta kuitenkin yllätti minut jollain tavalla, sillä varjoprosessi on ollut pitkä ja raskas, eikä varjon käsittely hetimiten tunnu erityisen kiitollisuutta herättävältä ponnistukselta. Mutta se itseymmärrys, jonka olen varjon kohtaamisen kautta saavuttanut, on ehdottomasti kiitollisuuden arvoinen.
Millaisia tunteita kiitollisuuden kokeminen sinussa herättää? Haluaisitko sinä laatia oman kiitollisuuslistan? Mitkä ovat tärkeimmät teemat listallasi? Näkyykö listalla jotain yllättävää?
Koska piikkiherne ei kasva meillä, olen katsellut sen kuvia netistä ja oikein imenyt itseeni loistavaa keltaista kukkamerta, joka avautuu laajana kasvustona sinisenä kimmeltävän meren äärellä. Jotain erityistä juuri tässä kasvissa on minulle, ja olen intuitiivisesti löytänyt siitä muitakin kuin kelttiläisen perinteen mukaisia assosiaatioita. Ehkä kirjoitan niistä teille joskus myöhemmin.
P.S. Hauska yhteensattuma on se, että kun kirjoittelen tätä juttua, pihalla pyörii nuoria harakoita puuhissaan. Ja kuinka ollakaan, harakka on toinen piikkiherneen toteemieläimistä! Seurailen ikkunasta, kuinka harakat etsivät herkkupalaa ja kenties siinä ohessa sitä houkuttelevaa kiiltävää aarretta, joka on täynnä auringon valovoimaa, lupausta makeasta nautinnosta…
Kuva: Piikkiherne (Sharlyn Hidalgo: Celtic Tree Oracle)
Lähteitä:
Hidalgo, Sharlyn: The Healing Power of Trees; Spiritual Journeys through the Celtic Tree Calendar
Krans, Kim: The Wild Unknown Animal Spirit
Matthews, John & Worthington, Will: The Spirit of Nature Oracle; Ancient wisdom from the Green Man and the Celtic Ogam tree alphabet
Scheffer, Mechthild: Bach-kukkaterapia; Teoria ja käytäntö
Scheffer, Mechthild: The Encyclopedia of Bach Flower Therapy
Kuva: www.freeimages.com
Kommentit