Marjakuusi3.jpg

Kuva: Pixabay

 

Ioho, Iodho, Idad, Iodhadh, Ido - Yew - Marjakuusi - Euroopanmarjakuusi - Taxus baccata - Taxus

Toteemit: Viikatemies, Korppikotka

Jumaluudet/Oppaat: Jumalattaren Akka-aspekti, Pluto, Anubis, Esivanhemmat

Kirjain: I, J, Y

Ogham: Ioho, Iodho, Idad, Iodhadh, Ido

Väri: tummanvihreä

Ajankohta vuodenkierrossa: paluu talvipäivänseisaukseen

Juhlat: talvipäivänseisauksen aatto, joulu

Avainsanat: kuolema ja uudestisyntyminen, lopetukset ja aloitukset, elpyminen, uudistuminen, siirtyminen, muutos, ylimeno, muodonmuutos, muuntuminen, jälleensyntyminen, perinnöt, esivanhemmat

Euroopanmarjakuusi eli marjakuusi on metsäkuusta muistuttava ainavihanta havupuu, joka kasvaa nimensä mukaisesti lähinnä Euroopassa. Suomessa sitä tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Ahvenanmaalla, missä se on rauhoitettu. Sen kaikki osat siemenvaippaa lukuun ottamatta ovat hyvin myrkyllisiä. Marjakuusi menestyy tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä sekä mereisessä ilmastossa. Keski-Euroopassa se muodostaa luonteenomaisen osan lehtometsäkasvillisuuden puustoa.

Marjakuusi voi olla pensaan kokoinen tai kasvaa pieneksi puuksi suotuisissa olosuhteissa. Sen litteät, vahapintaiset, päältä tummanvihreät ja alta vaaleanvihreät neulaset kasvavat kampamaisesti tiheillä oksilla. Marjakuusi on kaksikotinen eli emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä, ja naispuoliset puut tuottavat marjoja muistuttavia kirkkaanpunaisia hedelmiä, joiden sisällä kehittyvät mustat siemenet. Marjakuusi kukkii Keski-Euroopassa varhain keväällä pienin vaatimattomin kukkasin, mutta muuten kukinta on hyvin huomiota herättävä, sillä miespuoliset puut tuottavat valtavan määrän keltaista siitepölyä, joka leviää tuulen mukana kultaisen pilven lailla kaikkialle ympäristöön. Ahvenanmaalla marjakuusen kukinta ajoittuu kesäkuulle.

Koska marjakuusi on erittäin myrkyllinen sekä ihmisille että useimmille eläimille, kannattaa harkita tarkkaan, mikäli haluaa istuttaa sen puutarhaansa. Mitään marjakuusen osaa ei saa koskaan panna suuhunsa, ja on pidettävä huolta, että lapset ja lemmikit eivät koske kasviin. Ainavihantana puuna marjakuusesta saa kuitenkin kauniin, tiheän ja ympäri vuoden vihreänä pysyvän pensasaidan. Marjakuusi sisältää mm. taksaaneihin kuuluvaa solumyrkkyä paklitakselia, jota käytetään nykyisin syöpälääkkeenä. P. S. Dekkareiden ystäville suosittelen Leena Lehtolaisen novellia Linna Espanjassa, jossa marjakuusi näyttelee tärkeää osaa. Tarina löytyy novellikokoelmasta Viimeinen kesäyö.

Wikipedia: ”Paklitakseli, C₄₇H₅₁NO₁₄, on Pohjois-Amerikan länsirannikolla kasvavan lännenmarjakuusen nilasta eristetty diterpeenirakenteinen solunsalpaaja, jonka tuottaa endofyyttinen kotelosieni Taxomyces andreanae.”

 

Marjakuusi2.jpg

Kuva: Pixabay

 

Maapallon esihistoriassa marjakuusi kasvoi osana valtavia havumetsiä, jotka hallitsivat planeetan luontoa kauan ennen lehtimetsien tuloa. Marjakuusi voi elää yli 1000-vuotiaaksi, ja on arveltu, että monet vielä tänä päivänä elävät marjakuuset ovat useita tuhansia vuosia vanhoja. Nämä puut ovat äärimmäisen sitkeitä ja hidaskasvuisia ja niiden päärungon kehittyminen kestää jopa 150 vuotta, jonka jälkeen ne alkavat kasvaa leveyssuuntaisesti. Iän myötä päärungosta tulee vähitellen ontto, mutta puu jatkaa silti kasvamistaan ulompien kerrosten jatkuvan uudistumisen myötä.

Pakanallisessa perinteessä marjakuusi liitetään kuolemaan, muodonmuutokseen ja uudelleensyntymään. Kaikkialta Euroopan historiasta löytyy samankaltaisia viittauksia marjakuuseen kuoleman ja uudistumisen symbolina. Ionan pyhä saari Skotlannin länsipuolella on ilmeisesti alun perin ollut nimeltään Ioha, mikä on marjakuusen iirin- ja gaelinkielinen nimi, ja saaren traditioihin kuuluu yhteys uudestisyntymiseen ja reinkarnaatioon. Tämä yhteys on ollut olemassa Ionan perinteessä jo ennen kuin irlantilainen munkki Pyhä Columba matkusti vuonna 563 saarelle ja perusti sinne luostarin, josta tuli tärkeä kirkollinen keskus.

Irlannissa marjakuusta pidettiin yhtenä viidestä maagisesta puusta, ja sitä kutsuttiin ”vakaaksi suoraksi jumaluudeksi” (”a firm straight deity”). Marjakuusi oli myös suuren myyttisen soturijumalattaren Banbhan pyhä puu, ja Banbha itse edusti kuoleman aspektia Irlannin kolmoisjumalattaren mytologiassa sisartensa Fodhlan ja Eiren ohella. Yksi Banbhan marjakuusista tuli myöhemmin tunnetuksi Rossin Puuna (Tree of Ross), ja sen sanottiin kuvaavan sitä tuhoa ja kuolemaa, jonka Irlannin panteistinen bardikulttuuri kokisi etenkin järjestäytyneen kristinuskon tulon ja sen määräysvallan myötä.

Wikipedia: ”Bardi oli muinaiskelttiläinen runoilija ja laulaja. Keskiajalla bardien tehtävänä oli lukutaidottoman väen keskuudessa säilyttää ja välittää entisaikojen sankariteoista kertovia tarinoita ja eeppisiä runoja sekä sepittää tilannerunoutta kuten ylistyslauluja ja itkuvirsiä.”

Kirjassaan Tree Wisdom Jacqueline Memory Paterson kertoo, että eräs vanha nimitys marjakuuselle oli ”tiedon loitsu ja kuninkaan pyörä”. Tämä tarkoitti rintaneulaa, jota kuningas kantoi ja joka oli siirtyvä sääntöperintönä hänen seuraajilleen. Tämä rintaneula symboloi olemassaolon syklistä luonnetta ja muistutti kuningasta siitä, että kuolema saattoi tulla koska tahansa. Sen tähden kuninkaan velvollisuutena oli pitää yllä ja luovuttaa seuraajalleen elinkelpoinen valtakunta, joka perustuisi kestäville hyveille ja joka säilyisi läpi lukemattomien sukupolvien.

”Legend also says that in the thirteenth century Thomas the Rhymer (Thomas of Ercledoune) met with the Queen of Elfland and received from her the gift of prophecy and clothes of elven green. It is believed he still awaits rebirth in a Scottish yew grove guarded by faeries near Inverness.” Jacqueline Memory Paterson: Tree Wisdom

Maailmalla on olemassa useita tarinoita marjakuusista, jotka nousevat kasvamaan rakastavaisten haudoilla yhdistäen heidät toisiinsa kuoleman jälkeenkin. Irlantilaisessa legendassa kuningas Conchobar paalutti marjakuusen oksilla Deidren ja Naoisen haudat yrittäen siten erottaa heidät, mutta paaluista kasvoi marjakuusia, joiden oksat kietoutuivat toisiinsa hautojen yläpuolella. Ehkä tunnetuin tämän teeman legendoista on Tristanin ja Iseultin (tunnetaan myös nimillä Tristan ja Isolde) traaginen rakkaustarina, jonka lopussa haudoilla kasvavat marjakuuset hakataan kolmesti, mutta ne kasvavat aina vain uudestaan ja lopulta kietoutuvat yhteen niin lujasti, että niitä on mahdotonta enää erottaa. Näin marjakuusen mytologiassa todellinen rakkaus säilyy ikuisesti ja voittaa jopa kuoleman uhmaten ulkopuolelta tulevia pyrkimyksiä tehdä rakkaus tyhjäksi.

Marjakuusta kunnioitettiin aikoinaan pyhänä puuna. Kelttien papit, druidit, noudattivat muinaista käytäntöä, jossa palvontapaikka oli hautauspaikan vieressä ja niiden yhteydessä kasvoi marjakuusia. Tämän pakanallisen perinteen jatkeena ensimmäiset kristityt lähetyssaarnaajat rakensivat kirkkoja marjakuusten läheisyyteen ja saarnasivat niiden alla. Marjakuusesta tuli ylösnousemuksen symboli, ja sitä käytettiin kirkoissa palmusunnuntaina ja pääsiäisenä. Marjakuusen oksia pantiin kuolleiden käärinliinoihin, koska niiden uskottiin suojelevan ja hillitsevän kuolleiden henkiä. Kirkolla oli myös uskomus, että marjakuusi suojasi pahan vaikutuksilta, jotka häiritsivät kuolleiden siimestä.

Tässä on mainio esimerkki siitä, kuinka vanhat pakanalliset tavat ja uskomukset sulautuivat kristinuskon tuomiin käytäntöihin ja mitä ilmeisimmin auttoivat kristinuskon lujittamista kansan keskuuteen. Itse asiassa kun tarkemmin pohtii yllä olevia esimerkkejä, voi huomata, että entisajan kirkko saattoi uskomuksissaan olla jopa ristiriidassa omien oppiensa kanssa. Ajatellaanpa nyt vaikka näkemystä, jonka mukaan kuolleet eivät odotakaan rauhassa viimeistä tuomiota ja ylösnousemusta, vaan tuntuvat olevan olemassa henkinä, joiden rauhaa on ylläpidettävä marjakuusiriitin avulla. Erilaisten uskonnollisten kulttuurien kohtaaminen on hyvin monisyinen tapahtuma, jossa vaikutus kulkee varmasti jossain määrin molempiin suuntiin ja saa aikaan uusia omalaatuisia ilmenemismuotoja.

Englantilaisten maineikkaat pitkäjouset tehtiin marjakuusesta, joka oli riittävän sitkeä puulaji vaativan jousiaseen valmistamiseen. Jousimiehet tekivät pitkäjousensa kirkkomaalta kerätyistä marjakuusen oksista, ja kirkolle kokoontuivat myös armeijat saamaan siunauksen ennen taisteluun lähtöä. Perimätiedon mukaan monet kuninkaat määräsivät marjakuusia istutettaviksi hautausmaille nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Englantilaiset jousimiehet pitkäjousineen olivat pelottavassa maineessa, sillä heidän aseensa oli uskomattoman tehokas ja vastustajalle kuolettava. Raskaan jousen jännittäminen ja tähtääminen vaati voimia, ja englantilaiset talonpojat olivat tässä suhteessa etulyöntiasemassa, sillä he söivät parempaa ravintoa kuin muut eurooppalaiset.

Wikipedia: ”Pitkäjousi on pitkä, useimmiten käyttäjänsä pituinen tai pitempi jousiase. Pitkäjousi on jännittämättömänä lähes suora. Sen teho perustuu suureen pituuteen sekä jäykkyyteen, joka kasvaa suorassa suhteessa vetopituuteen. Pitkäjousella ampuminen vaatiikin muihin jousityyppeihin verrattuna runsaasti ammuntaharjoittelua ja lihasten treenausta.”

Druideille marjakuusi oli puu, joka ylitti ajan ja kuvasti ikuisuutta. Kuoleman ja uudelleensyntymisen ajatus saa konkreettisen muodon jopa siinä tavassa, jolla marjakuusi kasvaa. Tämä puu uudistuu siten, että sen alemmat oksat taipuvat alaspäin ja juurtuvat maahan kasvattaen vahvistavan kehän vanhan rungon ja sydänpuun ympärille. Näin marjakuusi elpyy, vahvistuu ja jatkaa kasvuaan uuden ja vanhan puun kietoutuessa toisiinsa. Marjakuusi ilmentääkin hyvin näkyvästi ja havainnollisesti luonnon uudistumisen periaatetta sekä elämän jatkuvuutta muuntumisen kautta.

 

Marjakuusi1.jpg

Kuva: Pixabay

 

Voimme ajatella marjakuusta myös symbolisen kuoleman vertauskuvana. Kun tulemme elämässä kohtaan, jossa tunnemme kasvavaa tarvetta uudistumiseen, voimme suostua ja antautua toimimaan tämän kutsun ohjaamina. Kutsu on lähtenyt ehkä pelkästään sisimmästämme tai sitten sen on herättänyt jokin ulkoinen tapahtuma, joka on murtanut normaalit rutiinit ja ravisuttanut tietoisuuttamme. Marjakuusi vahvistaa luottamusta siihen, että jokin perimmäinen kannattelee meitä vaikean ja kivuliaan muutoksen aikana ja että prosessin läpikäytyämme saavutamme jälleen tasapainon uudenlaisessa tietoisuudessa.

Itse kävin läpi tällaisen muutoskriisin viime syksyn aikana, ja edelleen tunnen sen jälkimaininkien vaikutukset sisälläni. Kriisi haastoi minut kamppailemaan juuri luottamuksen teeman syvemmissä vesissä, mutta myllerryksen jälkeen olen kokenut kiitollisuutta ja rauhaa sekä kenties hieman enemmän rohkeutta elämän väistämättömyyksien edessä. Ennen näitä tapahtumia olin jo suunnitellut kirjoittavani jutun marjakuusesta, mutta jostain syystä siirsin työtä aina eteenpäin, kunnes kaaoksesta yli päästyäni tajusin, että nyt on vihdoinkin oikea hetki. Marjakuusi oli puhutellut minua, olin kuullut sen äänen ja läpikäynyt marjakuusimaisen muutosprosessin, ja vähitellen aloin tutkia puun sanomaa ja synnyttää hitaasti tekstiä.

Kelttiläisessä kulttuurissa marjakuusen aika asettui talvipäivänseisaukseen ja jouluun (Yule) sekä koko vuoden kierrossa vanhan vuoden loppuun ja uuden vuoden alkuun. Kelttien kalenterin mukaan vuoden viimeinen päivä, Samhain, oli 31.10. ja alkavan vuoden ensimmäinen päivä 1.11. Vuoden vaihtuminen ja sen juhlistaminen vaati kaikkien ihmisten, eläinten, kotien ja työtilojen puhdistamista, jotta uusi vuosi voitaisiin ottaa vastaan uudistuneena. Vanhan druidiperinteen mukaisesti ihmisille ojennettiin marjakuusen oksia auttamaan puhdistumisessa. Samalla marjakuusi edisti yhteydenpitoa edesmenneiden esivanhempien kanssa. Marjakuusen oksia käytettiin myös keskitalven rituaaleissa, joissa ihmiset hankkiutuivat eroon fyysisesti kuluneista esineistä polttamalla ne suurissa joulukokoissa. Tämä oli edellytyksenä Hengen vapautumiselle uuden aurinkovuoden kierron alkaessa.

Keltit hyödynsivät marjakuusta myös rituaaleissaan käytettävien keppien ja sauvojen tekemiseen. Marjakuusikepit heitettiin maahan, ja niiden muodostamien kuvioiden pohjalta ennustettiin. Tämä muistuttaa muinaisten kiinalaisten muutosten kirjan menetelmää, jossa I Ching-heksagrammin etsintään käytettiin siankärsämön varsia. Marjakuusisauvoihin kaiverrettiin ogam-aakkosten pyhiä merkkejä. Sitkeä marjakuusi teki sauvoista kestäviä, mikä auttoi säilyttämään niihin kätketyt maagiset ja psyykkiset voimat. Sauvojen valmistamisessa ja kaivertamisessa tekijän henkilökohtainen voima sai ilmentymänsä ja sulautui puuhun yhdessä puun hengen kanssa. Näin maagisen välineen avulla tuli mahdolliseksi kanavoida, siirtää ja ohjata energiaa halutulla tavalla.

Wikipedia: ”Ogam (Ogham) on 300-luvulta peräisin oleva aakkosto, jota käytettiin iirin ja piktin kirjoittamiseen pääasiassa 400–600-luvuilla nykyisten Irlannin ja Skotlannin alueella.”

Henkisellä alueella marjakuusi kutsuu kohtaamaan hiljaisuuden ja menemään syvemmälle sisäiseen maailmaan. On aika kääntyä sisäänpäin mietiskelemään, rukoilemaan ja kuuntelemaan henkisen ohjauksen ääntä. Marjakuusen värähtely voi suoda välähdyksen ajattomuuden ja ikuisuuden läsnäolosta. Tämä puu muistuttaa meitä siitä, että vaikka aika ja tila koetaan todellisina tässä fyysisessä maailmassa, ne eivät kuitenkaan muodosta henkisen ja sielullisen olemassaolon perustaa. Tällä oivalluksella on helpottava ja vapauttava vaikutus, jos annamme sen aidosti koskettaa itseämme. Marjakuusi kannustaa myös kehittämään psyykkisiä kykyjä, kiinnittämään enemmän huomiota sisäiseen ääneen, intuitioon, ja luottamaan sen viesteihin.

Koska marjakuusen energiat ovat voimakkaimmillaan vuoden pimeimpään aikaan, ne antavat tukea pitkästä talvesta selviytymiseen. Voimme ymmärtää vuoden tämän vaiheen eräänlaisena matkana, jonka teemme halki pimeän kohti valoa. Marjakuusen mietiskely ja sen kuvien katseleminen voi synnyttää uusia yllättäviä oivalluksia kaamosajasta selviytymisen tueksi, jotain sellaista mitä emme ole aikaisemmin tulleet ajatelleeksikaan. Näitä luovia näkökulmia tuottaa ja kannattelee se sisäinen valo, joka on aina olemassa tietoisuuden laajemmissa ulottuvuuksissa, niillä olemisen tasoilla, joilla ammennamme sielun kautta viisautta universaalista tietoisuudesta. Näillä tasoilla olemme myös yhteydessä aikaisempien sukupolvien ja edesmenneiden läheisten viisausvarantoon sekä luonnollisesti korkeampaan henkimaailmaan, jossa mestarit, enkelit ja Kristus ovat tarjoamassa meille apuaan niin halutessamme.

”The yew is most powerful in midwinter, for it represents the passage of the sun through the darkest time of the year. Along with other evergreens it was revered as a tree of light, its green foliage in the dead of winter emphasizing that life would continue. To enhance this, all evergreens were traditionally dressed with shiny, sparkling objects at Yuletide, to attract the light of the sun back into the year.” Jacqueline Memory Paterson: Tree Wisdom

”The Yew is the Great Goddess’s womb from which all life springs forth and to which all life returns after death to be born again.” Fred Hageneder & Anne Heng: The Tree Angel Oracle Deck

 

Lähteitä:

Hageneder, Fred & Heng, Anne: The Tree Angel Oracle Deck; The Ancient Path into the Sacred Grove

Hidalgo, Sharlyn: Celtic Tree Oracle (2017)

Hidalgo, Sharlyn: The Healing Power of Trees; Spiritual Journeys through the Celtic Tree Calendar (2016)

Matthews, John & Worthington, Will: The Spirit of Nature Oracle; Ancient wisdom from the Green Man and the Celtic Ogam tree alphabet (2018)

Paterson, Jacqueline Memory: Tree Wisdom. The definitive guidebook to the myth, folklore and healing power of Trees (1996)

 

Nettilähteitä:

www.wikipedia.org

 

Kuva: Marjakuusi (Sharlyn Hidalgo: Celtic Tree Oracle)

Marjakuusi4.jpg