"Se on pulmallista ihmisissä, se on heidän perusongelmansa. Heidän rinnallaan on elämää, jota he eivät huomaa. Tässä, aivan vieressä. Se tuottaa multaa. Kuljettaa vettä. Kierrättää ravinteita. Luo sääilmiöitä. Vapauttaa happea ilmakehään. Ruokkii, hoitaa ja suojaa niin monenlaisia luontokappaleita, etteivät he osaa edes laskea niitä." Richard Powers: Ikipuut

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Richard Powersin ekoromaani Ikipuut (englanninkielinen alkuteos The Overstory) ilmestyi vuonna 2018 ja voitti arvostetun Pulitzer-palkinnon seuraavana vuonna 2019. Kirjan on suomentanut Sari Karhulahti, ja se on ilmestynyt vuonna 2021 Gummeruksen kustantamana.

Ikipuut kertoo suuren, vaikuttavan ja polveilevan tarinan ihmisten ja puiden välisestä suhteesta maailmassa, joka on luisumassa kohti syvenevää ympäristökriisiä. Koska kyseessä on meidän nykyinen maailmamme, kirjan teema asettuu ajankohtaisuudessaan aivan tiedostamisen polttopisteeseen. Kirjan alkusanoin: ”Ensin ei ollut mitään. Sitten oli kaikkea.”

Ikipuut koostuu neljästä osasta otsikoin Juuret, Runko, Latvus ja Siemenet. Juurten kahdeksasta osatarinasta versoo kasvu yhdeksän ihmisen toisiinsa kietoutuville elämille, joiden yhteiseksi nimittäjäksi nousee puiden ja metsien kohtalo. Tarina haaroo, mutkittelee ja leviää kuin valtava harvinaislaatuinen puu oksineen ja lehvästöineen pitkin Runkoa ja Latvusta ja tiivistyy lopulta jälleen Siemeniksi jättäen jälkeensä avoimen kysymyksen tulevaisuudesta.

Jos sinussa on hitunenkin metsiensuojelijaa ja ekoaktivistia, suosittelen, että tartut tähän romaaniin. Koko kertomus osatarinoineen on upeasti rakennettu, ja kerronnan kieli on suorastaan nerokasta. Nautin tästä kirjasta etenkin siksi, että se avaa puiden elämää poikkeuksellisen aistivoimaisella tavalla. Ikipuut toimii häkellyttävänä luonnontieteen oppimateriaalina ja tarjoaa syväsukelluksen suoraan maaplaneetan miljardien vuosien luonnonhistorian ytimeen.

Samalla kirja läväyttää eteen koko ympäristökysymyksen raa’an todellisuuden, joka on ihmiskunnan nykyisen elämäntavan synnyttämä. Olemassaolon merkityksellisyyden etsintä sulautuu planeetan elävän luonnon oikeuksien puolustamiseen niiden yksilöiden valinnoissa, jotka lähtevät toimimaan aktiivisesti ja radikaalisti puiden ja jäljellä olevien metsien puolesta. Yhteiskunnan silmissä heidän tekonsa näyttäytyvät ekoterrorismina, ja seuraukset ovat sen mukaiset. Silti kaikesta tästä voi parhaimmillaan kummuta myös päinvastaisia seurauksia, vaikutuksia, jotka ulottuvat pitemmälle ja herättävät vahvempaa muutospainetta. Siemenistä voi vähitellen versoa uutta elämää…

Ikipuut on ekoarvoltaan niin painava kirja, että se kestää hyvin toisenkin lukukerran jonain sopivana ajankohtana. Leikittelin jopa ajatuksella, että googlettaisin jokaisen Powersin mainitseman puun ja perehtyisin sillä lailla tarkemmin puiden pökerryttävän laajaan lajikirjoon. Ennen kaikkea kuitenkin tämä kirja panee minut punnitsemaan oman toimintani määrää ja laatua siinä itselleni tärkeimmässä, metsien suojelussa. Turhautuminen on tosiasia, joka kaikertaa tietoisuuden pinnan alla jatkuvasti, mutta ainoa tapa mennä eteenpäin on hyväksyä tilanne ja tehdä voitavansa, vaikka askelet tuntuisivat niin kovin pieniltä.

"Iäkkäät puut ovat meidän vanhempiamme ja kenties isovanhempiamme. Jos tahtoo oppia luonnon salat, on oltava entistä inhimillisempi..." Richard Powers: Ikipuut