Kuva: Wikipedia, Ekutza: Sylvia curruca
Laji: Sylvia curruca, syn. Curruca curruca
Suku: Pensaskertut, Curruca
Heimo: Kertut, Sylviidae
ruots. Ärtsångare
engl. Lesser Whitethroat
eest. Väike-poosalind
Eräänä kauniina toukokuun iltana lähdin kävelylle kiertämään uuden kodin ympäristöä. Katselin ympärilleni ihaillen keväistä luontoa, kun yhtäkkiä kuulin erikoisen linnunlaulun. Se ei ollut peippo eikä mustarastas, jotka myös olivat äänessä, vaan jokin minulle nimeltä tuntematon lintu. Silti muistin kuulleeni samanlaista laulua joskus kauan sitten, ehkä lapsuuden kesinä mökkimaisemissa.
Ääni oli hyvin voimakas ja kantava, se kuulosti tasaisen pontevalta säksätykseltä, jota jatkui muutaman sekunnin ajan. Sitten lintu piti kunnon tauon ja kajautti jälleen säkeensä. Olin täysin lumoutunut. Tyypin laulu oli niin omaperäinen, että kotiin palattuani ryhdyin välittömästi selaamaan lintukirjaa. Jollain tavalla olin jyvällä linnun identiteetistä, sillä osasin heti mennä kerttuihin.
Asia selvisikin tuota pikaa: kyseessä oli hernekerttu. Hernekertun laulun alussa on hetki herkästi huomaamattomampaa lavertelua, joka huipentuu tuohon tunnusomaiseen kuivaan, kovaan ja suoraan ääntelyyn ”kuin herneitä helisyttelisi peltipurkissa” (Laaksonen, Koko perheen luonto-opas). Kutsuääni on terävästi naksahtava ”tsäk”, varoitusääni kova ”täks täks”. Alla on linkki YLE Areenan Viikon luontoääni-podcastiin, jossa esitellään hernekerttua ja sen laulua (3.7.2011).
https://areena.yle.fi/1-1292971?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Hernekerttu on sievä, pyöreähkö, vaatimattoman värinen lintu. Se on maassamme pesivistä kertuista pienikokoisin. Sillä on lyhyt harmaa pyrstö, pieni tumma nokka ja tummat jalat. Selkä on tasaisen harmaanruskea, pää ja niska puhtaanharmaat, poski tummempi, alapuoli valkea. Alaperä ja kurkku ovat vitivalkoiset. Hernekertulla on tummat korvanpeitinhöyhenet, jotka muodostavat silmän taakse luonteikkaan naamarin aiheen. Silmän värikalvo on ruskeanharmaa. Koiras ja naaras ovat väritykseltään identtiset.
Hernekertun mitat:
Pituus 13-14 cm: ruumiin pituus mitataan nokankärjestä pyrstönkärkeen, kun lintu on ojennettuna selällään
Siipiväli 17-21 cm: siivenkärkien väli mitataan, kun linnun siivet ovat levällään
Paino 10-14 g
Hernekerttu on muuttolintu, joka talvehtii Afrikan itäosissa pääosin päiväntasaajan pohjoispuolella. Syksyllä se lähtee Suomesta öiselle muuttomatkalleen elo-syyskuussa (30.8. on päämuuton tyypillinen ajoitus) ja palaa takaisin keväällä touko-kesäkuussa (tyypillisesti 20.5.). Hernekerttu pesii meillä koko maassa Etelä-Lappia myöten, hajanaisesti vielä Keski-Lapissa asti. Sen kanta on elinvoimainen eli se on hyvin yleinen lintu, pesimäkanta on arviolta 200.000-350.000 paria.
Hernekerttu pesii mieluiten kuivahkojen alueiden valoisissa, katajaa kasvavissa ja näreikköisissä metsänaukioissa, metsänreunoissa ja pensaikoissa. Sopivia paikkoja löytyy katajakankailta, hakamailta, pensoittuneilta hakkuuaukeilta ja pellonreunapensaikoista sekä saarista, rannoilta ja kylänlaiteilta. Lintu voi pesiä myös mänty- ja kuusitaimikoissa, puutarhoissa ja pihapiireissä.
Suomessa hernekerttu on runsastunut, sen kanta on kaksinkertaistunut 1940-luvulta lähtien ja samalla lintu on levittäytynyt pohjoisemmaksi. Syynä tähän pidetään sitä, että metsähakkuut ovat lisääntyneet ja taimikoiden määrä kasvanut, mikä suosii hernekertun pesimistä. Lintuhan karttaa sulkeutuneita metsiä. Tämä osoittaa, että joillekin lajeille metsänhakkuista voi olla hyötyäkin ja niiden kannasta tulee entistä elinvoimaisempi. Päinvastainen esimerkki on nykyisin erittäin uhanalainen hömötiainen, sillä sen pahin vihollinen on ihminen tehometsätalouksineen, hömötiainen kun pesii ainoastaan vanhoissa lahopuuta sisältävissä metsissä. Juttu hömötiaisesta löytyy aikaisemmin tästä blogista.
Pesänsä hernekerttu tekee lähes poikkeuksetta katajaan tai katajan puutteessa pieneen kuuseen. Koiras toimii kertuille tyypilliseen tapaan ja rakentaa useita soidinpesän kyhäelmiä tiheisiin katajiin tai näreisiin. Naaras valitsee sitten näistä mieleisensä ja kunnostaa sen varsinaiseksi pesäksi munintaa varten. Melko matalalla, tavallisesti noin metrin korkeudella sijaitseva pesä on syvän kupin muotoinen. Se on rakennettu korsista, tikuista, kuivista oksanpätkistä ja hämähäkinseitistä ja pehmustettu jouhilla ja juurikuiduilla.
Naaras munii touko-kesäkuussa 4-6 valkeaa, vaihtelevan ruskehtavatäpläistä munaa, joita molemmat emot hautovat 11-15 vuorokautta. Poikasia ruokitaan pesässä ja pesäpoikasajan jälkeen kaikkiaan noin kuukauden ajan. Hernekertun ravintoon kuuluu hyönteisiä, toukkia, hämähäkkejä ja pikkueläimiä sekä loppukesällä lisäksi marjoja. Jotkut parit voivat pesiä toiseen kertaan kesän aikana.
Hernekerttu on käytökseltään vilkas, mutta se osaa olla niin huomaamaton, että sitä onnistuu näkemään harvoin. Se puikkelehtii puissa ja tiheiköissä ja liikkuu varsinkin pensaiden ja puuntaimien tyviosissa lennellen lyhyitä sulavia pyrähdyksiä ripein siiveniskuin. Hernekerttu ei yleensä laula avoimella paikalla. Loppukesästä se usein liittyy metsänreunoissa kierteleviin sekaparviin, joissa voi olla mukana sieppoja, uunilintuja, tiaisia ja muita kerttuja. Tähän aikaan linnut vierailevat myös pellonreunoissa ja puutarhoissa ruokaa hakemassa ja valmistautuvat muuttomatkaan.
Itse en tiedä varmuudella päässeeni näkemään hernekerttua, mutta onhan mahdollista, että jokin niistä lukemattomista pienistä linnuista, joita olen luonnossa vilaukselta havainnut, on voinut ollakin juuri hernekerttu puuhissaan. Nyt kuitenkin tunnistan sen äänen ja tiedän, että sen täytyy pesiä lähistöllä. Meidän taloyhtiön takana avautuva metsikkö tarjoaa loistavia pesimäpaikkoja hernekertulle, sillä se on lämmin, valoisa ja täynnä katajakasvustoa. Tieto siitä, että tämä piilotteleva pikku söpöläinen viettää kesän tässä aivan lähellä, tekee minut hyvin onnelliseksi. Pesinnällään se samalla varmistaa lajin läsnäolon seudulla myös tulevina kesinä.
Tunnistatko sinä hernekertun laulun? Ensi keväänä on taas tilaisuus kuulostella lintua ja tunnistaa sen ääni.
Lähteitä:
Jännes, Hannu & Saikko, Pekka (2012): Linnunlaulun Suomi; kirja ja cd-levy
Koskimies, Pertti (2017): Linnut; Lajiopas
Koskimies, Pertti (2014): Suomen lintuopas
Laaksonen, Juha (2010): Koko perheen luonto-opas
Lintukirja (1991), Valitut Palat
Nettilähteitä:
https://areena.yle.fi/podcastit/
Kuva: Wikipedia, Alpo Roikola: Hernekerttu
Kommentit