Kelttiläinen puukalenteri edustaa 15 voimallisen puun elävää henkistä viisautta. Muinaisten kelttien papit, druidit, kehittivät ainutlaatuisen kosmologian tarkkailemalla luonnon vaiheita ja sen rytmisesti toistuvia muutoksia. Tämän pohjalta noudatettiin rituaaleja ja seremonioita, jotka myötäilivät ja kunnioittivat luontoa, puita ja taivaankappaleiden liikkeitä niiden vuotuisen kierron mukaisesti. Kelttiläinen puukalenteri seuraa kuun vaiheisiin perustuvaa kuukalenteria siten, että jokaista kuun kolmeatoista vaihetta vastaa yksi puu, ja lisäksi kahdella vaiheella on toinenkin puu edustajanaan. Puiden joukossa on sellaisiakin kasveja, joita ei nykypäivänä lueta kuuluviksi puihin, mutta ilmeisesti vanhassa kelttiläisessä perinteessä puun määritelmä oli laajempi.

Tällaiselta näyttää kelttiläinen puuvuosi ja jokaisen jakson puun/kasvin suomenkielinen, englanninkielinen ja keltinkielinen nimi (kyseessä on nimenomaan Brittein saarten, erityisesti Irlannin keltit):

 

31.10.            Päivä – The Day – Samhain ~ Pyhä Lehto – The Grove – Koad   

1.-28.11.        Koivu – Birch – Beith

29.11.-26.12. Pihlaja – Rowan – Luis

27.12.-23.1.   Leppä – Alder – Fearn

24.1.-20.2.     Paju/Raita – Willow – Saille

21.2.-20.3.     Saarni – Ash – Nuin

21.3.-17.4.     Orapihlaja – Hawthorn – Huathe

18.4.-15.5.     Tammi – Oak – Duir

16.5.-12.6.     Orjanlaakeri/Piikkipaatsama – Holly – Tinne

13.6.-10.7.     Pähkinäpensas – Hazel – Coll sekä Omenapuu – Apple – Quert

11.7.-7.8.       Viiniköynnös – Vine – Muin

8.8.-4.9.         Muratti – Ivy – Gort

5.9.-2.10.       Ruoko – Reed – Ngetal sekä Oratuomi – Blackthorn – Straif

3.10.-30.10.   Selja/Saksanheisi – Elder – Ruis

 

Kuten listasta huomataan, ensimmäisenä onkin vain yksi päivä, lokakuun viimeinen, joka oli kelteillä kuluneen vuoden viimeinen päivä ja taitekohta vanhan ja uuden vuoden välillä. Tämä oli kaikkein pyhin päivä, ja sitä edusti yhden puun sijaan kokonainen pyhien puiden lehto. Jatkossa ajattelin kirjoittaa ensiksi vähän enemmän tästä Päivästä ja sen jälkeen hieman lyhyemmät jutut kaikista vuoden kierron puista omine teemoineen.

Olisi hienoa, jos löytäisin jostain tietoa suomalaisen kulttuurialueen puukalenterista, mutta sellaiseen en ole vielä törmännyt. Siihen saakka tutkitaan kelttiläistä perinnettä, koska puut ovat nyt minulla niin suuren mielenkiinnon kohteena. Mikään ei tietenkään estä miettimästä kunkin puujakson vastaavuutta suomalaiseen luontoon. Esimerkiksi orjanlaakerin jaksoa voisi meillä edustaa jokin muu puu, sillä orjanlaakeri ei menesty Suomessa avomaalla, eikä ole sen vuoksi tyypillinen kasvi suomalaisesta näkökulmasta.

Kelttiläisen perinteen sisälläkin on hiukan toisistaan poikkeavia näkemyksiä puukalenterin jaksoista. Ajatellaanpa vaikka viiniköynnöstä, joka ei ollut Brittein saarilla kotoperäinen kasvi, ja sen tilalla onkin toisissa luokitteluissa karhunvatukka. Lisäksi meillä Suomen leveysasteilla kasvukausi ajoittuu myöhempään ja on lyhyempi, joten puiden kasvuhuiput sijoittuvat eri kohtaan vuoden kiertoa. Kaikkea tätä voisi pohtia lisää ja tehdä sitten siitä omia tulkintojaan ja johtopäätöksiään. Oli miten oli, kelttiläinen puukalenteri on inspiroiva sinänsä yhdistäessään luonnon, ihmispsyyken ja henkisyyden omintakeisella tavalla. Ja näiden kolmen tekijän kohtaamisesta versoo uusia ajatuksia, joiden kautta voi saada tuoretta näkökulmaa elämään.

Palataan siis tuonnempana aiheena Päivä ja Pyhä lehto.

Toivottelen kaikille kaunista ja raikasta syksyä ja hyviä ulkoilukelejä luonnon havainnointiin!

 

Lähteet:

Hidalgo, Sharlyn: The Healing Power of Trees; Spiritual Journeys through the Celtic Tree Calendar

Hidalgo, Sharlyn: Celtic Tree Oracle & Guidebook

 

Kuvassa Sharlyn Hidalgon Kelttiläisestä puuoraakkelista kalenterin 15 puun kortit, joiden kuvituksen on tehnyt Jimmy Manton