”Klara, asia on niin, että huolestuminen keinoystävistä voimistuu ja laajenee koko ajan. Sanotaan, että teistä on tullut liian fiksuja. Ihmiset pelkäävät, koska eivät enää ymmärrä, mitä sisällänne tapahtuu. He näkevät, mitä te teette. He myöntävät, että ratkaisunne ja suosituksenne ovat asiallisia ja luotettavia, lähes aina oikeita. Mutta he eivät pidä siitä, etteivät tiedä, miten päädytte niihin.” Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Japanilaissyntyisen, englantilaisen kirjailijan Kazuo Ishiguron viimeisin romaani Klara ja aurinko (Klara and the Sun) ilmestyi Isossa-Britanniassa vuonna 2021. Suomessa kirja ilmestyi samana vuonna Helene Bützovin suomentamana ja Tammen kustantamana Keltaisessa kirjastossa. Aikaisemmin Ishigurolta on ilmestynyt kahdeksan romaania, ja hän on saanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Ishigurolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2017.

Klara ja aurinko on häkellyttävä kuvaus ihmiskunnan mahdollisesta tulevaisuudesta, jossa tekoäly ja geenimuuntelu taivuttavat ihmisyyden rajoja ennalta arvaamattomalla tavalla. Kirjan tarina etenee hitaasti Ishiguron johdattaessa lukijan vähittäin yhä syvemmälle rakkauden, läheisriippuvuuden ja kuolevaisuuden teemoihin. Paitsi teknologisen kehityksen eettinen problemaattisuus esiin nousee myös poikkeuksellinen visio spirituaalisesta ulottuvuudesta. Lukuelämyksenä Klara ja aurinko on samanaikaisesti sekä koskettava että kauhistuttava, ja se suorastaan pakottaa lukijan pohtimaan sitä, millaisessa tulevaisuudessa lopulta haluamme elää.

Kertomuksen keskiöön asettuu ihmisen yksinäisyys maailmassa, jossa teknologian ja geenimanipulaation edistysaskeleet ovat johtaneet siihen, että lapset tarvitsevat ja saavat rinnalleen tekoälypohjaisen keinoystävän. Kyseessä ei ole pelkästään virtuaalinen tekoäly vaan ihmisen muotoon rakennettu ja ihmisen kaltainen materiaalinen, fyysinen keinoälyolento. Aihe on karmaisevan ajankohtainen, sillä hiljattain uutisissa kerrottiin, kuinka nuorten amerikkalaisten keskuudessa on alkanut yleistyä suhteen solmiminen virtuaalisen tekoälykumppanin kanssa. Kenties tästä on vain lyhyt matka teknologian seuraavaan kehitysvaiheeseen, jossa Ishiguron kuvaamasta konkreettisesta keinoystävästä on tullut todellista totta.

Klara ja aurinko hätkähdyttää henkisellä ja hengellisellä juonteellaan. Koko kirjan läpi kulkee kysymys, miten pitkälle tekoäly voi kehittää inhimillisiä ominaisuuksia, sydäntä ja ihmisyyttä. Kun tarinan geenimuunnetut henkilöt ovat menettäneet osan ihmisyyden tärkeimmistä voimavaroista, kyvyn tunnistaa ja hallita omia tunteita ja reaktioita, kyvyn sosiaaliseen kanssakäymiseen, empatiaan ja vastavuoroisuuteen, niin keinoystävä puolestaan alkaa kehittää näitä ominaisuuksia entistä vahvemmin. Tarinan edetessä saakin vaikutelman, että keinoystävä on ainoa aidosti hyvä ja mieleltään puhdas olento kirjan kuvaamien hahmojen joukossa. Hänellä on suuri sydän, ja kaiken huipuksi hän on syvästi spirituaalinen.

”Niinpä kokosin ajatukseni ja aloin puhua. En lausunut asiaani varsinaisesti ääneen koska tiesin, että Aurinko ei kaivannut sanoja sellaisenaan. Mutta halusin esiintyä mahdollisimman selkeästi, joten muodostin sanat tai jotakin niitä muistuttavaa nopeasti ja hiljaa mielessäni. ’Ole hyvä ja anna Josien voinnin parantua. Tee niin kuin teit Kerjäläismiehelle.’” Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Klara ja aurinko oli minulle erittäin voimakas lukukokemus, joka herätti tunteita laidasta laitaan. Kirjan tarinan kautta muistin ja tunnistin jälleen kerran itsessäni olevan hyvin inhimillisen haluttomuuden luopua siitä, mitä eniten rakastan. Kuoleman kohtaaminen ja irti päästäminen on kuitenkin paitsi väistämätöntä myös lopulta suurin rakkauden teko, vaikka ihminen tahtoisi välttää sitä kaikin olemassa olevin keinoin.

Kertomuksesta voi myös ammentaa laajamittaisia vertauksia ja rinnastuksia, jotka liittyvät niin meidän aikamme yhteiskunnallisiin ja planetaarisiin ongelmiin kuin jopa sivilisaation jumalakäsityksen historiaan. Tämä kirja ei siinä mielessä ole helppo luettava, mutta mielestäni sen teemojen reflektointiin kannattaa panostaa. Ishiguron kirja paljastui (jälkeen kerran) täysin ainutlaatuiseksi mestariteokseksi, ja se jää pitkäksi aikaa viipyilemään tietoisuuden taka-alalle nostattaen aika ajoin pintaan pohdintoja nykymaailman tilasta ja elämän rajakysymyksistä.